Casablanca

Koko on suhteellinen käsite.

Valkoinen koti ja Rabat on valttia!

Tänään lähdetään kohti uusia seikkailuja, eli Casablancan kautta Rabatiin! Riad Amskal jää siis taakse, eli paikalliseen tyyliin tämmönen majoitusratkaisu, jossa on sisäpiha ja muutama huone. Henkilökunta oli ystävällistä ja joka päivä oli hieman erilainen aamiainen. Tunnelma oli jopa brittiläishenkinen, sillä huoneissa oli melkoisen kylmä. Sisälläkin oltiin päällysvaatteissa, ja varsinkin Tanelilla oli kerrospukeutuminen hallussa.

Lisää Atlas-vuorten kuvasatoa (paitsi shisha)

Uudenvuodenaatto Atlas-vuorilla

Eilen meinas eka hermo mennä siihen, miten vaikeaa on vuokrata auto täällä. Lentokenttävuokraamoista ei ainakaan netin kautta onnistunu ennakkovaraus, ja lähialueen vuokraamoja ei joko oikeesto ollukaan olemassa, tai niiltä oli kaikki autot vuokrattu. Päätettiin lopulta soittaa siihen yhteen, josta ei toissapäivänä osattu sanoa, onko autoa vai ei. No, soitettiin, ja sieltä sanottiin että nyt olis auto. Mentiin paikanpäälle ja ne olikin kiinni. Soitettiin ja ne sano, että tunnin päästä. Loppujen lopuks saatiin uudehko Huyndai, ja palvelu oli asiallista ja ystävällistä. Lähdettiin sitten puolilta päivin iltapäiväliikenteeseen suuntana Atlas-vuoret.

Päätettiin suunnata Ourika-laaksoon, jossa oli vesiputouksia. Matkalla sinne saatiin taas muistutus, miten laaja käsite "ravintola", "kahvila" ja "hotelli" on täällä. Se voi olla mitä tahansa aaltopeltihökkelön ja savimajan väliltä ja siitä ylöspäin. Pysähdyttiin, tai meidät pysähdytettiin, yhteen joenvarsiravintolaan, joka olikin jännä kokemus. Ensin piti ylittää joki laudanpaloista tehtyä riippusiltaa pitkin. Kokemus oli kuin Crash Bandicoot-pelin "Road to nowhere" -kentässä. Tingattiin taginet, eli sellaset saviruukun alla haudutetut paikalliset ruuat satasella ja meidät istutettiin piknik-pedille vuorten juureen. Oli oikeesti tosi viehättävää, ja ruoka parhaimmasta päästä tähän mennessä. Kuvia tästä alla.

Matka jatkui ylemmäs kohti Ourikaa, vaikka meidän autosta alkoikin kuulua kuoleman ääniä. Päätettiin ignoorata ne ja jatkaa. Vesiputouksille ei lopulta päästy, kun olis pitäny kavuta vuorille ja maksaa oppaasta ja oltiin aika väsyneitä. Mutta maisemat oli hulppeita, kun ympärillä oli vuoret ja solat.

Matkan huippu oli kyllä kuitenkin, kun noustiin Oukaimedeniin, n. 2600-3000m korkeuteen tietä, joka vain jossain vaiheessa päättyisi. Maidia vähän pelotti vuorten jylhyys, ja tunne siitä, että ollaan matkalla maailman laidalle. Vuoristotiet ja teiden kunto oli myös oma lukunsa, mutta Taneli suoriutui niistä mallikaasti kuskina. Mutta päivän random odotti vuorten huipulla: ski resort! Siellä oli yhtäkkiä lumihuiput ja epäilyttävän hylätyn oloinen laskettelukeskus, jossa kuitenkin oli toimintaa. Tunnelma oli aika aavemainen, sellainen vähän hylätyn huvipuiston oloinen. Aasit kuulemma kuljetti rinteeltä toiselle ja hyvään hintaan oltais taas kaikki saatu. Jos kiinnnostaa, tämä sivusto antaa mielestäni aika täsmällisen kuvauksen siitä, millainen paikka keskus oli. http://www.completemorocco.com/specialist-holidays/skiing-in-morocco/
Pysähtyneisyyden tunnetta oli. Kun lähdettiin takas Marrakechiin, olikin jo pimeää, ja kuu valaisi kauniisto Atlas-vuorten rinteet.