Kamelinkusema

Eilen oli kulkuvälinepäivä: pyörä, kameli ja melkein auto. Näin neljäntenä päivänä alko jo vähän kyllästyttää soukit (basaarit), ja Medinan jatkuva hälinä ja se, että joka paikkaan tuntuu olevan niin hankala päästä. Taksia ei vieläkään olla onnistuttu saamaan lailliseen hintaan. Pitäisi olla n.15 dirhamia lyhyet matkat, eli n. 1,5e, mutta vaativat aina n. 100 eikä olla onnistuttu tinkaamaan siitä alas. Kysymys on ollut yleensä alle 5km matkoista. Tuntuu väsyttävältä, kun pitää kävellä. Busseja menee, mutta vähän ja randomisti. Ja liikenne täällä on aika kaoottista.

Kaoottisuudesta huolimatta päätettiin vuokrata polkupyörät alle ja se olikin tosi hyvä homma. Yllättävän hyvin muu liikenne väistää kun vaan pysyy valppaana ja vaan määrätietoisesti menee siitä, mistä on aikonu. Yllätyttiin, että Medinan (vanhankaupungin) ulkopuolella oli jopa pyöräkaistoja - toki niin että ne oli sekä pyörille että skoottereille, joita on täällä lähes kaikilla.
Päädyttiin La Palmeraie -alueelle n. 5km kaupungin ulkopuolelle, koska siellä piti olla puisto ja kameliajelumahdollisuus. Puutarhaa ei löydetty mutta kaameita varakkaamman väen holiday resortteja, jotka vaan muurit erotti toisen puolen hökkelikylistä. Löydettiin myös kameleja ka otettiin kameliajelu. Saatiin mun mielestä ihan hyvin tingattua puolen tunnin ratsastus 120dirhamiin (n.11e) meiltä molemmilta. Kamelin selästä opas esitteli meille hienosti ympäristöb hiekka-aluetta, mm.hökkelislummim autenttisena berberikylänä.

Niin joo, autokin yritettiin vuokrata mutta paikat oli vähän epäilyttäviä. Yhdet pyysi soittamaan samana päivänä, kun halutaan auto, koska muuten ei voi tietää, onko autoa saatavilla. Ei vaan mitenkään voi tietää. Selvä.

Spottaa Maidi

Jokaisesta spotatusta Maidista saa dirhamin.

Kameliburgeria!

Eilen oli tarkotus mennä yhteen tiettyyn ravintolaan syömään, mutta koska ei saatu taksikuskeja suostumaan meille sopiviin hintoihin, lähettiin kävelemään. Käveltiin sellaista katukeittiöiden täyttämää katua, josta paikalliset osti paahdettua maissia ja muuta grillattua,kunnes löydettiin sattumalta Cafe Clock, ravintola, joka oltiin nähty aiemmin jossain turistisivustolla. Mentiin sinne ja vedettiin KAMELIburgerit! Hyvää oli. Tarjoilijan mukaan kamelinliha oli suoraan paimenelta ostettua ja piti paistaa tosi kuumassa lämpötilassa, että siitä tuli hyvää. Ravintolasta meni myös kaks kertaa sähköt sillä aikaa kun oltiin siellä. Sitä pahoiteltiin kovasti, kuulemma käy herkästi kun laitetaan jotain uuniin.

Otettiin myös ihan sikahyvät smoothiet ja päälle marokkolaista minttuteetä. Paikka oli melko hipster, 'cross-cultural' cafe, jossa meiän saapuessa porukka bailas afrikkalaisen livemusan tahtiin. Tosi kiva paikka ja suosittelemme ehdottomasti! Keskiviikkoisin siellä on joogaa.

Basaareja ja appelsiinipuita

Ei oo kyllä sen tunteen voittanutta, kun pihi ihminen pääsee tinkaamaan!  Tinkimistä on opeteltu, ja ensimmäisem päivän taksivedätyksestä ollaan menty eteenpäin. Nää basaarit on kyllä eksoottisia. On kaikkea koruista mausteisiin ja vaatteisiin. Tähän asti on lähinnä silmäilty ja mietitty, minkä verrqn viitsisi maksaa. Jännää myös huomata, ettei ulkoapäin voi millään tietää, mitä jossain rakennuksessa on sisällä. Täällä ei myöskään varsinaisesti pidetä ovia auki, vaan pitää mennä koputtelemaan. Esimerkiks tänään löydettiin luksus-spa semmosen kujan päästä, missä oli vieressä raunioita.

Appelsiinipuita täällä on myös joka puolella. Tekis mieli poimia hedelmä suoraan suuhun.

Kahvilabongauksia

Tänään ollaan nähty paljon. Aamu aloitettiin jo perinteikkäästi tuorepuristetulla mehulla, joka on ihan superenergisoivaa. Tänään kokeiltiin veriappelsiinia. Myös taatelipirtelöä maistettiin, mutta se oli vähän ällöä, kokkareista mälliä.

Lähtiessä Maidin yksi toive oli päästä 'basaariin'. No, niitä on täällä vaikea välttää. Hyvä taktiikka on kävellä mahdollisimman hitaasti, jotta ehtii tutkailla. Muuten on joku heti tarjoamassa "good price, just for you".

Tänään nähtiin myös sitä vähän länsimaisempaa puolta. Löydettiin laks kivaa kahvilaa, Nomad ja Le Jardin. Edellisestä näkymät kaupingin ylle, jälkimmäisessä hyvä mojito ja lattialla kilpikonna. Kilpikonnia ja kameleontteja oli kaupan myös torilla.

Kuvia

Eka päivä - voi morjens

Ensimmäinen päivä Marrakechissa takana. Oli kyllä melkoinen kokemus. Päästiin myös kokemaan paikallista kaupankäyntiä. Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa kaverilta kuultu kommenti, että täällä todnäk ennemmin joutuu rahojen suhteen huijatuksi kuin varastetuksi.

Taksimatkan piti ensin olla "fixed price" 70 dirhamia. Sitten se olikin 70 dirhamia per henkilö. Ja sitten se olikin 210 dirhamia, koska ois pitäny olla vähintään kolme matkustajaa. Ja sitten se olikin 210 dirhamia kaupunkiin, ja meiän Riadiin 300. Oltiin jo hetken iloisia, että saatiin se tingattua 250 dirhamiin, kunnes perillä kuskilla ei yllättäen ollut antaa sitä 50 dirhamia vaihtorahaa.

No, tosiasiassa meiän Riad oli lopulta niin pienellä kujalla, että ei sitä kyllä millään oltais löydetty ilman paikallisten apua. Näyttää oikeesti aika samalta kuin Walt Disneyn Aladdin-leffassa.

Alkujärkytyksen jälkeen ollaan totuttu paikalliseen meininkiin aika hyvin. Liikennesääntöjä ei juuri taida olla. Suojatie ei ole suojatie. Parasta odottaa, että et ole yrittämässä ylittää tietä itse, vaan kerääntyä sopivan ihmispuskurin taakse tietä ylittäessä. Katsotaan, uskalletaanko vuokrata auto.

Autoista puheenollen on tullu jopa nostalginen olo, kun täällä on nähnyt sellaisia malleja, joita ei Suomessa oo näkyny sitten vuoden -95. Mielenkiintoista myös, miten aasivankkurit kulkee täällä muun liikenteen kanssa ihan sulassa sovussa ja on oikeesti osa katukuvaa. Tuntuu, että ollaan aikamatkalla vuodessa 1983.

Mutta on oikeesti ihan parhautta, että täällä ei oo länsimaisia vaikutteita juuri näkyny, lukuunottamatta paria Coca Cola -markiisia, jotka tuntuu olleen siinä just vuodesta 1983. Ollaan tosin tällä hetkellä Medinan, eli vanhan kaupungin puolella.

Joka tapauksessa on todella hienoa olla täällä. Teemamme "Matkalla ilman ennakkoluuloja?" ei ole vielä täysin kumoutunu, sillä tässä lista ensimmäisistä asioista, joita eilen nähtiin: aasivankkurit, apina, käärmeenlumoajia ja savirakennuksia. Tähän lopuksi vähän kuvasatoa.

Kulttuurishokki vol 1

Löydettiin Riadiin. "Mä kuolen täällä" on Maidin eka (ja toka) kommentti.

Eka hotsku

Otsikko sisältää kaiken olennaisen.

Hola ja hammasproteeseja

Taidi Productions on ampaissut Marokon-ekskursiolleen ja majailee hetkellä Madridin lentokenttähotellissa odottaen lentoa huomisaamupäivän marakassien maahan. Tänään lepuuttelimme hotellilla, mutta kävimme kuitenkin illalla kaupungilla syömässä tapaksia. Maidi joi mojiton hipsterikuppilassa. Kielelläkin ollaan jo päästy leikkimään. Sanotaanko näin, että Maidi pesi juuri hampaansa hammasproteesiliimalla. Ei ollut KukidentPRO sitten ihan sitä, mitä oletettiin :D

Täältä tullaan Marokko!

Nonni! Nyt on avattu blogi Taidi Productionsille. Taidi Productions on kahden hengen kimppakivaa julkisesti ruotiva duo, joka postaa satunnaisia videoita ja kuvia satunnaisista aiheista, jotka on hauskoja ehkä pelkästään meidän mielestä. Ehkäpä musiikkiakin on jossain vaiheessa tarjolla.

Taidi Productions sai alkunsa kesällä 2014 kiertäessämme Keski-Eurooppaa kANAALIN kummaltakin kulmalta. Matka taittui Ranskan puolella perheauto Puntolla. Englannin puolella jouduimme vaihtamaan Vauxhalliin, mutta eteenpäin silläkin mentiin eikä saatu kuin kahdet sakot.

Tapaninpäivänä suuntaamme reiluksi viikoksi Marokkoon teemalla "Matkalla ilman ennakkoluuloja (?)".  Marokon suurlähetystöstä on ekskursiollemme näytetty jo vihreää valoa, ja meillä pitäisi olla "no problem", vaikka toisen meistä passi umpeutuukin vähän suositusrajoja aiemmin. Maidi haluaa ainakin nähdä käärmeenlumoajan ja ratsastaa kamelilla. Minareetteja ja muita fallossymboleja olisi myös kiva nähdä.

Ja oikeestaan tää postaus oli myös tekosyy Maidille päästä testaamaan sen uutta TABLETTIA! Tää on muuten kirjotettu Onnibussissa.