Sunnuntaina ampaistiin Nykistä hienolla Hyundai-vuokra-autollamme baanalle kohti Bostonia. Siirtymä Nykistä Interstate highwaylle sujui yllättävän sujuvasti, ja yllättäen vasta kaupungin ulkopuolella saatiin huomata, kuinka Amerikka on todellakin yksityisautoilun maa. Vaikka teitä on vähintään 2-3 kaistaa yhteen suuntaan, niin silti oli ajoittain ruuhkaa. Autot, paikallisten viehtymys muovin ylikäyttöön ja epäterveellisen näköiset ihmiset saivat pohtimaan maailman tulevaisuutta (ei hyvältä näytä....). Noh, mutta.
Bostoniin saavuttiin iltasella ja sieltä oltiin varattu kivan oloinen hotellihuone Copley Housesta, vanhasta viktoriaanishenkisestä punatiilitalokompleksista. Huone olikin mukava, vaikkakin parkkipaikasta jouduttiin maksamaan 26$. Boston ei ole autoystävällinen paikka, ja ehkä hyvä niin.
Maanantaina lähdettiin kiertämään kaupunkia ja molemmat ihastuttiin kaupunkiin. Maidin mielestä se on monin paikoin kuin iso Sheffield, mikä todellakin on positiivinen huomio. Lähes joka paikkaan pääsi kävellen, ja kaupunki oli täynnä kaikkea kivaa: kauniita puistoja (maan vanhinen julkinen puisto), pikkukatuja, historiaa (Tea Party Ships, Freedom Trail ja muuta itsenäisyyteen liittyvää ja maan vanhin metro (joka oli oikeastaan enempi maanalainen raitiovaunu.
Käytii Old State House -museossa ja Tea Party Ship -museossa, joissa molemmissa saatiin uudet historialliset henkilöllisyydet, ja Maidi sai jälkimmäisessä museossa jopa vuorosanaosuuden (dramatisoitu kierros). Amerikkalaiset osaa kyllä tehdä mielenkiintoisia ja osallistavia museoita!
Bostonin kohokohtiin lukeutui myös alueellisen meriruuan kokeilu: Maidi vetäisi kokonaisen lobsterin! Ravintolakokemus oli monin puolin mieleenpainuva: tarjoilijamme oli överisarkastinen ja saatiin paperihatut, joihin oli kirjoitettu monenlaisia herjoja. Hummerielämys oli melkoinen taisto: pelkojen voittamista, kun söi lähes hämähäkkiä muistuttavaa kaveria käsin ja aikamoista askartelua, että sai kuoren halki. Pyrstö oli maukkain osa, vaikkakin sieltä kuoren alta valui myös kaikenlaista epäilyttävää kuonaa... Ihmettelimme aluksi hummerin mukana tullutta lämmintä kastikekulhoa, joka osoittautuikin, miksipä muuksi kuin sulatetuksi voiksi. Siinä sitten dippailtiin lobstaa butteriin!
P.S. Automatkalla pysähdyttiin Mysticiin, missä oli pikkukylä ja random Scandinavia-kauppa, jossa oli mm.kaikkea erikoista Suomi-krääsää.
No comments:
Post a Comment