Huom! Tämän päivän kuvat edellisessä postauksessa. Ei jaksa säätää.
Perjantaiaamuna herättiin onneksi viimeisen kerran - ja elossa - Hotel Cadillacista. Kaikkien random-asioiden lisäksi Rochesterissa oli myös National Museum of Play eli pelimuseo, joten tottakai mentiin sinne. Maidi pieksi Tanelin Tekkenissä, mistä loukkaantuneena Taneli järjesti kiukkukohtauksen. Ei siis edes riittänyt, että aamulla oli myös vähän krapula-Maidi kylässä (dinerin appelsiinimehu ja french toast pelastivat). Museossa oli myös ihme kyllä muitakin suomalaisia. Oli kyllä hieno mesta! Kaikkea vanhoista leluista, Sesam Streetista, tanssikoneista, My Little Poneista ja Barbeista vanhoihin arcade-peleihin ja flippereihin. Maidi löysi myös kuin ihmeen kaupalla mm. ensimmäisen Barbiensa (trollibarbie, kuvassa) ja Nooralla olleen vanhan nintendon ja My Little Ponyn. Museossa oli myös perhoshuone, jonne Maidi pääsi leikkimään uuden kameransa kanssa.
Iltapäivällä lähdettiin Senin antamien vinkkien mukaisesti kohti Conesus Lakea ja Letchworthin kansallispuistoa. Conesus Lakella järjestetään joka vuosi 3. heinäkuuta "Ring of Fire", eli kaikki järven ympärillä asuvat ihmiset sytyttävät valoja niin, että koko järvi on valojen ympäröimä. Lisäksi järveläiset aloittavat itsenäisyyspäiväilotulitukset jo 3. päivä. Meillä oli aluksi vaikeuksia löytää majapaikkaa, mutta jälleen aika randomilla päädyttiin motelliin Mt.Morrisiin. Kylä oli pieni, mutta löydettiin sieltä reissun tähän asti paras ravintola: italialainen Questa Lasagna. Aivan mielettömän hyviä mereneläviä ja kotitekoista pastaa! Maidi vetäisi scallop-pastan ja Tantsu shrim-pastan, ja varsinkin Maidi fiilisteli makuelämyksillä aivan loppuun asti. Ruhtinaallisen illallisen jälkeen lähdettiin kohti Conesus-järveä ja ilotulituksia, jotka oli aika huikeat ja väkeä oli kuin pipoa - autoista puhumattakaan. Ring of Fire sen sijaan oli ehkä hienoinen pettymys, sillä järveä ympäröivät valot olivat punaisia, mikä muistutti lähinnä isoa valokaapelia, tai ainakin oli melko kitch.
Lauantaiaamuna pohdittiin hetken, lähdettäisiinkö puskemaan kohti Niagaran putouksia vai ei. Oltiin kuitenkin molemmat aika voipuneita, joten päätettiinkin jäädä Letchworthin kansallispuistoon ja etsiä joku kiva B&B puiston lähistöltä. Sattuman kautta löydettiinkin yksi aivan saman tien varrelta kuin missä meidän motelli oli, ja tää olikin aivan mieletön stoori. Se B&B oli aivan mieletön: vuodelta 1838 peräisin oleva valkoista taloa muistuttava kartano, jossa oli kolmessa kerroksessa yhdeksän makuuhuonetta, jotka oli nimetty kuuluisien henkilöiden mukaan: Meidän huone oli Livingston ja sisustettu afrikkalaisittain leopardityyliin. Talon omistaja vei meidät kämppäkierrokselle ja pahoitteli etukäteen, että meidän huoneessa ei ole suihkua. Noh, siellähän oli sitten kahden hengen poreamme. Ei haitannut.
Kaiken huipuksi asiakkaiden käytössä oli olohuone, jossa oli flyygeli ja muotokuva isännän vaimosta, joka oli kuulemma Kaliforniassa myymässä pariskunnan kakkosasuntoa. Niin ja myös kirjasto (huom. koko asunto oli viktoriaaniseen tyyliin viimeisen päälle sisustettu), jossa oli 3-metriset huoneet, takka, kattoon asti ulottuvat kirjahyllyt, lasinen shakkilauta ja baarikaappi, josta isäntä kehotti meitä ottamaan viiniä mielemme mukaan. (!!!)
Tässä vaiheessa meidän itsenäisyyspäivän iltasuunnitelmat oli päätetty:mehän ei poistuttaisi B&Bstämme ollenkaan. Laitettiin poreallas valumaan, Maidi haki itselleen punaviiniä ja sitten viilenneltiin yläkerran parvekkeella ja käytiin tepastelemassa takapihan "secret gardenissa", jossa oli viehättäviä kukkaistutuksia ja paviljonki. Ei voi oikein sanoin kuvailla, miten hieno paikka se oli. Mutta tultiin yhdessä tuumin lopputulokseen, että aivan varmasti hienoin paikka, missä oltiin ikinä majoituttu. Mukavaa rentoa kontrastia lukaaliin toi talon omistaja, joka palloili kämpässänsä sukkasiltaan ja tyyliin yöpaitaboksereissaan.
Seuraavana päivänä saatiin myös kuulla lisää talon historiasta, mikä olikin aikamoinen. Oltiin heitetty jo keskenämme läppää, että saletisti oli joku rikkaan plantaasinomistajan kartano, jonka mailla orjat keräsi hiki hatussa puuvillaa. Olikin oikeasti aivan päin vastoin. Talo oli aikanaan palvellut ns. safe housena, eli talona, jonne orjuutta pakenevat mustat saattoivat tulla levähtämään sisällissodan aikana pakomatkalla kohti Kanadaa. Kuulemma talon naiset ripustivat ikkunoihin tietynkuvioisia verhoja, joista ohi kulkevat orjat pystyivät päättelemään, että talo oli turvallinen paikka. Talon kellarissa puolestaan oli ollut piilopaikka ja salakäytävä, jota pitkin pääsi pakenemaan, mikäli joku tuli sisälle kyselemään. Aika mielenkiintoista.
Ai niin! Tässä kaikessa unohtui toki mainita, että iltapäivällä käytiin patikoimassa Letchworthin kansallispuistossa, joka kuuleman mukaan on valittu maan parhaimmaksi State Parkiksi ja New Yorkin osavaltion Grand Canyoniksi. Oli kyllä maineensa veroinen: patikkapolkujen vieressä kulki jylhä rotko ja matkan varrella oli kolme hienoa vesiputousta. Miltähän huomiset Niagaran putoukset vaikuttaisivat näiden jälkeen?
No comments:
Post a Comment