Torstaiaamu. Klo 5.30. Heräämme kylmään autosta Bandon-nimisen rantakaupungin rannasta, jonne olemme pysäköineet auton aaltojen äärelle. Alue kuului korkean tsunamiriskin vyöhykkeelle, joten Maidia vähän pelotti mennä nukkumaan, mutta onneksi Taneli heräisi kyllä jokaiseen rasahdukseen. Eilen oltiin käyty vähän kruisailemassa Oregonin dyyneillä Dune Buggeilla, jonka kyyti oli jotain kevyen ralliautoilun ja hurjan huvipuistolaitteen väliltä. Ihan hauskaa menoa!
Säät ovat vaan olleet edelleen vähän koleat, mikä on harmittanut meitä, erityisesti duomme miehisempää osapuolta. Tanelin mielessä oli kuulemma ollut aamulla herätessä jo ajatus lähteä kaasuttelemaan jo suoraan etelään, mutta olimme kuitenkin eilen päättäneet lähteä tarkistamaan Oregonin number one matkakohteen, Crater Laken, joka nyt ei ollenkaan sijainnut reitillämme, mutta...
Noh, ironia pissasi aika komealla kaarella silmään, kun saavuttiin Crater Lakelle. Siellä oli LUNTA! Eikä nyt siis mitään huihui kaks senttiä epämääräistä harmaata loskaa vaan täysi TALVI! Nolla astetta ja KAKS METRIÄ lunta. Että se niistä lämpimämmistä keleistä. Eipä tullut etukäteen ajateltua, että voisi tarkistaa säätiedotuksen. Muutenkin se noin viis tuntia, joka oltii ajettu klo 5.30-10.30 välillä oli täyttä periferiaa. Matkan varrella ei ollut yhtään mitään. Paitsi metsää ja koskia. Sellaisia koskia, joissa voisi kuvitella näkevänsä uljaita metsän omenia kauhomassa lohia kouriinsa. Sinänsä ihan hienoa, samoin kuin lumista Lappia ja Norjaa muistuttavat maisemat Crater Lakelta, mutta ei ollut ihan sellasta mitä odotettiin. Jäi ainakin vaikuttavasti mieleen, eikä haitannu yhtään että olin yöksi laittanut pitkät kalsarit päälle.
Taneli osti itselleen matkamuistoksi pipon, joka tuli heti käyttöön. Crater Lake oli siis tulivuoren purkauksen seurauksena syntynyt järvi n.kolmen kilometrin korkeudessa, joka oli tunnettu syvän sinisestä vedestään.
Noh, ajomatkasta väsyneenä päätettiin jäädä yöksi pikkukylä Prospectiin, josta löydettiin itse asiassa aika söpö vanha hotelli Hotel Prospect, joka on toiminut majatalona tällä paikalla jo 1880-luvulta lähtien, ja jossa ovat yöpyneet mm. kirjailija Jack London ja Theodore Roosevelt. Otettiin pokalla vähän hienompi huone, sillä huoneet on sisustettu alkuperäiseen tyyliin. Täällä on komeat tilukset, hevosia, leveä kuisti, vanha urkuharmoni ja oma ravintola. Kuitenkin sokerina pohjalla löytyi tämä söpö ilmestys rankan päivän jälkeen.
Ai niin. Eilen keskiviikkona oli ihan komeita maisemia Oregon Coastilla. Nähtiin myös merileijonia. Maidi on myös ihastellut sateisilla metsäpoluilla ujoina kaartuvia vanamoita (joiden englanninkielinen nimi on vähän tylsästi vain twin flower).
No comments:
Post a Comment