15 kilometria pyöräilyä ylämäkeen, riippusillan ylitys, puissa kiipeilyä ja siihen päälle 2830 askelmaa jyrkkää nousua patikoiden. Tässäpä meidän torstai!
Riakkovuori, eli paikallisittain Grouse Mountain inspiroi mua jostain syystä Tamperelaisen ärrän käyttöön, joten omistettakoon tämän päivän postaus manselaiselle ärrälle.
Oli meinaam melkoner rykäsy repästä eka pyärällä mäkee ylös ja sir riippusillalle riakkuun! Olis siä joku ilmanen nysseki menny ihan ylös asti mut me fundeerattiin että kyä pyärällä kivempi ois vaikka maksoki dollareita.
Se Capilanon Suspension Bridge oli ihan hauska vaikka vähän ehkä ylihintaa oli siitä maksaa 30e. Päästiin kuitenki ylittään se vuanna 1889 alumperir rakennettu silta ja kuulla siinä samalla vähän alkuperäiskansojen historiaa. Se Capilano ei meinaan oo mitään italiaa vaan alkuperäiskansojen kiältä. Päästiin kans semmoseen Tree Tops Adventures -höskään, mistä tuli vähän Jedin Paluun Eevokkikylä miäleen.
Mut se Riakkovuori oli kyllä komee! Meikä meinas hyytyy ylämäkeen pyöräiltäessä, mutta jotenki se vuari jaksettiin kummiskin nousta. Jotain 2 kilsaa se oli korkee ja maisemat oli ku rikkaan miähen Kolilta. Kyä meinaam maistu kalja siä huipulla. Ja semmosella gondolihissillä päästiin alas. Oli ihan komeeta!
Ai niin! Sitten matkalla takas hotellille rupes tekeen mieli jätskiä niin kokeiltiin sitten semmosta paikallista erikoisuutta kun typpijäätelöä! Porukka siä teki jädet paikan päällä kaatamalla nestemäistä typpee ainestem päälle. Ja kastikkeet tuli ruiskuissa. Meiän jäde oli luonnollisen sininen cookie crumb.
No comments:
Post a Comment