...ovat täällä, voi ilo!
19.6.-22.6.
Kolmen päivän lepohetki ajelusta Oaklandin ja San Fransiscon maisemissa oli jo itsessään kiva vierailu, mutta tosiaan, oli myös ihanaa herätä samasta paikasta kolmena aamuna peräkkäin.
Voisi myös sanoa, ihanaa herätä Amtrakin junan pillin vihellykseen aina aamuyöstä, sillä motellimme sijaitsi Oaklandin puolella aivan junakiskojen vieressä. Ja kyseessä ei ollut mikään lempeän romanttinen junan huokaus, vaan enemmänkin sellainen laskuhumalamasennuksissansa ulvova yksin jätetty kulkija, joka on omassa kurjuudessaan päättänyt herättää koko naapuruston, koska elämä on kiero ja julma (ja varmaankin nainen).
Toisaalta siinä junan ja ajoittaisten kadun äänien kuuntelussa oli oikeasti jotain eksistentiaalista kauneutta. Ja meidän motelli oli oikeasti viihtyisä! Ja koko Jack London Square Oaklandissa oli kaunis ja rento. Oakland muutenkin kivalta Sanin naapurilta, ja vaikka olikin sijainniltaan enemmän San Fransiscon Vantaa, niin sielultaan ja vartaloltaan enemmänkin Kallio.
San Fransisco oli mäkinen kuten tiedettiinkin, ja joukkoliikenne toimiva. Onnikat ja cable carit olivat sympaattisen värisiä ja näköisiä. Ekana päivänä käytiin Fisherman's Wharfilla ja Beatnick-museon yhteydessä olevassa kirjakaupassa, josta Taneli osti itselleen [ ]kirjan. En saisi kuulemma kertoa siitä tarkemmin, mutta tykkäsin itse kovasti!
Toisena päivänä nähtiin Golden Gate ja käytiin sillä kävelemässä. Se oli kyllä oikeasti komea ilmestys, päivä oli täydellisen aurinkoinen, pilvetön ja sumuton. Se muistutti 30-luvun lamasta ja punaisuudessaan oli kuin New Dealin synnyttämä kommunismin muistomerkki. Jäi mieleen. Kauniina ja uljaana.
Ainoa, mikä hieman jäi harmittamaan, oli ettei päästy käymään Alcatrazissa. Se olisi valehtelematta pitänyt varata vähintään kuukausi etukäteen. 19.heinäkuuta olisi ollut vapaata seuraavan kerran.
Noh, ostettiin sitten niillä rahoilla muutamat Converset. Yksi asia, mikä Golden Gatessa ilahdutti kaiken päälle oli, että se ei ollut pilattu turistihärpäkkeillä tai muovisilla kahviloilla tai visitor centereillä vaan se vaan oli siinä. Ilmaisena kävellä.
Palattuamme takaisin Oaklandiin, saatiin kokea paikallista urheiluhuumaa, kun Golden State Warriors pelasi Clevelandia vastaan NBA-finaalissa. Kaikki lähialueen baarit olivat aivan täynnä, ja suru oli kuin Suomen hävitessä Ruotsille, kun peli sitten hävittiin.
Ai niin! Käytiin myös leffassa katsomassa Jane Austenin pienoisromaaniin Lady Susan perustuva elokuva Love and Friendship. Tykättiin! Siinä oli osattu tuoda esiin Austenin huumori ja aikakautensa seurapiirielämää parodisoiva ote. Koko elokuvateatterikokemus oli mieleenpainuva! Alamedan cineplex oli 30-luvulla rakennettu Art Deco-tyylinen kaunistus. Hienoin leffateatteri, minkä oon ikinä nähnyt! Leffakokemuksen kruunasi erittäin hyvät build-your-own burgerit ja mainiot milkashaket (huom.kuvassa puolitettu pirtelö, saatiin omiin laseihin).
No comments:
Post a Comment